Saavutatko/ saavutitko vanhempiesi elintason?



Suomen taloudella ei ole mennyt kovin hyvin moneen vuoteen. Vaikka piristyksen merkkejä on, niin samalla heti seuraavat huonot ennusteet painavat päälle. Nouseeko Suomi vaikeista ajoista ja alkaako tulevaisuus taas näyttää paremmalta? Sitä en itse ainakaan osaa sanoa. Tällä hetkellä mediassa puhutaan jatkuvasti siitä, miten IT-alalla työpaikkoja on pilvin pimein ja osaajista pulaa, mutta se ei näy, kun osalla IT-alasta. Työpaikkoja kyllä tosiaan on, mutta ne keskittyvät osaamiseen mitä ei löydy. Suurin henkilökohtainen murheeni on, että yritykset eivät vieläkään voi ottaa riskiä henkilöiden kanssa jotka ovat joutuneet koko opiskelujensa ajan kamppailemaan haasteellisen talouden kanssa, eivätkä ole löytäneet oman alan hommia. Siispä kaikki paikat ovat 1-3 vuotta kokemusta omaaville henkilöille. Nuorisolle tämä alkaa olla jo huono vitsi.

Itse yritän olla optimistinen ja ajattelen, että kyllä se paikka jostain löytyy, kun vain tarpeeksi kauan hakee ja käy haastatteluissa. Paikan löydettyäni en kumminkaan usko saavani kummoista palkkaa. Tästä pääsemmekin kirjoituksen tarkoitukseen. Erään suhteellisen tuoreen tutkimuksen mukaan pohjoismaiset nuoret eivät usko saavuttavansa vanhempiensa menestyksen tasoa (http://www.talouselama.fi/uutiset/nuorten-karu-tulevaisuus-ensimmaista-kertaa-historiassa-6602695). Tutkimuksen luotettavuutta voi jokainen miettiä itse, mutta sanoma on mielestäni huolestuttava ja pystyn samaistumaan. Ensimmäistä kertaa historiassa, nuorisosta tuntuu siltä, että asiat eivät tule menemään yhtä hyvin, kuin vanhemmillaan. On tietenkin ollut aina yksittäisiä tapauksia, mutta nyt puhutaan jo keskiarvoista. Itse uskon, että pystyn hankkimaan hyvän työn ja elämään normaalia elämää, mutta suhtaudun hyvin epäilevästi siihen, pystynkö ikinä saavuttamaan vanhempieni elintasoa. Sanottakoon tähän vielä selvennykseksi, vanhempani eivät ole rikkaita, mutta hieman keskivertoa paremmin toimeentulevia.

Yksi syy sijoittamisen aloittamiseen onkin se, että haluan myös elämän, missä työnteko ei ole pakollista 8h päivässä 5 päivää viikossa, että elämä voisi olla huoletonta. En usko, että sellaista saavuttaa ilman, että sijoittaa jos palkkatulot eivät ole keskivertoa suuremmat. Lisäksi, eläke on nykyään asia mitä ei voi olla epäilemättä. Vaikka tekisin töitä 40h viikossa, aina eläkkeelle saakka, niin mitä eläkkeeni sitten enää on? Onko eläkettä enää siinä vaiheessa?

Ennen jos nuorilta on kysynyt, kuka luulee pärjäävänsä paremmin kuin keskiverto, niin arvioilta 70% sanoisi kyllä. Eli positiivisuutta on ollut liikaa. Nyt tilanne on kumminkin muuttunut siihen, että lähes puolet eivät usko siihen ja vain 22% uskoo työllistyvänsä helposti. Toivottavasti tilanne parantuu talouden noustessa, mutta koko täysi-ikäisyyteni ajan tulevaisuus on näyttänyt synkemmältä ja synkemmältä. Ensimmäiset hyvät uutiset alkavat tulla vasta nyt.

Asiaa ei auta se, että nuoria syyllistetään helposti saamattomuudesta ja siitä, että ennen oli asiat huonommin. Nykyään kun edes korkeakoulutus ei takaa työtä. Katsotaan helposti, että teet varmaan jotain väärin, jos et löydä töitä, tai et yritä tarpeeksi. Kerrotaan, että se ja se asia auttaa kaikessa, mutta unohdetaan, että kun itse pääsi töihin niin ei osannut myöskään, vaan usein se oli tuurista kiinni, mitä ennen vain oli vähän enemmän. Tapauksia menneistä ajoistakin varmasti löytyy, kun joku on hiihtänyt työhaastatteluun 200 kilometriä metsien ja järvien yli, mutta en puhu yksittäisistä tapauksista. Toiset näkevät asian niin, että aina sitä on joutunut tekemään asioita saavuttaakseen tietyn pisteen. Ehkä se onkin nykyään niin, että nuoret eivät vain tiedä, että mitä pitäisi tehdä, kun perinteiset menetelmät, kuten korkeakoulutuskaan ei riitä.

Itselle sijoittamisen aloittaminen on antanut uutta toivoa tulevasta ja siitä, että ehkä minun ei tarvitsekaan saavuttaa samanlaista tulotasoa, kuin vanhemmillani, jos sijoitan ylijäävän osan ja annan sen kasvaa. Miten itse koet tilanteen? Luuletko saavuttavasi vanhempiesi tulotason? Oletko jo saavuttanut vanhempiesi tulotason ja miten uskot mahdollisen jälkikasvusi pärjäävän? Tietenkin on hyvä huomata, että varmaan moni joka lukee blogiani, on itsekin sijoittaja ja näkökulma saattaa olla hieman vääristynyt.



Kuva lähde: Rgbstock.com - Steve Woods

Kommentit

  1. Tärkeää on ensin määritellä mikä on itselle sopiva elintaso. Tässä on minun: rivarikolmio, auto jolla ajaa paikasta a paikkaan b, mahdollisuus käydä kerran pari vuodessa ulkomailla. Tässäpä ne pääpiirteissään olivatkin. Nämä olen saavuttanut jo. Vanhempieni elintasoon en ole edes pyrkimässä.

    Seuraava asia minkä haluaisin saavuttaa olisi että saisin nämä samat asiat vähemmällä vaivalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, tärkeintä on kumminkin, että itse on tyytyväinen omaan elintasoonsa. Mielestäni tämä tilanne on vain mielenkiintoinen, koska aina ennen on voitu ajatella, että saavuttaa paremman elintason, kuin vanhempansa, mutta nyt se ei enään ole mitenkään varmaa vaikka yrittäisi.

      Poista
  2. Ajankohtainen ja hyvä kirjoitus!Itse olen hyvinkin huolissani jälkikasvuni pärjäämisestä ja olen yrittänyt maalata juurikin tuota kuvaa mikä tulevaisuudessa siintää eli eläkerahat on säästettävä itse jos mielii eläkkeelle päästä tai ylipäätänsä saada voita leivän päälle silloin. Ja säästämään oppiminen pienistäkin tuloista kun on nuori ja nurmikko vihreää, ajattele siinä sitten eläkeikää.Perilliseni on sinun ikäinen ja opiskelee samaa alaa.Työpaikan saaminen on sitten projekti lisää.Mutta kun vaan jaksaa yrittää, oikea tilaisuus tulee vastaan.Palkka paranee kokemuksen myötä (toivottavasti).Olet oikealla tiellä, tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Toivon, että nykyinen järjestelmä kestää aina oman eläkeikäni jälkeenkin, mutta epävarmuus on suurta. En onneksi koe oman tilanteeni olevan erityisen huono, mutta olen huolissani lähinnä kokonaiskehityksestä ja toivon, että Suomi pystyy jatkossakin tarjoamaan edes edellytykset hyvään elämään.

      Poista
  3. Vanhempieni elintasoon ylsin jo 31-vuotiaan. Tuota on toki vaikea määritellä, mitä se tarkoittaa. Vanhempani ovat korkeasti koulutettuja, hyvin toimeentulevia.

    Kävi tuuri, suoraan työhön DI-pestistä, hyvä palkka jo 9. vuotta.

    Työnhaussa auttaa paljon, kun ymmärtää vastapuolta. Nuorena työnhakijana näkee usein osaamisensa koulutuksen kautta. Tämä näkökulma muuttuu ajan myötä. Rekrytoiva yritys pyrkii nuorista löytämään sen, jolla kiinnostus, kyky oppia ja kulttuurillinen sopivuus kohtaavat. Näiden esilletuomiseksi auttaa, kun tuntee itsensä, tietää, mitä työelämältä kaipaa ja ymmärtää, mihin tarkoitukseen yritys tekijää hakee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, elintason määritelämä ja muutenkin menestyksen jne. määrittäminen on monimutkaista. Itse nään asian jokseenkin palkka/vauraus-sidonnaisena, mutta myös pitkälti subjektiivisena ajatuksena.

      Olet aivan oikeassa, että nuorena näkee osaamisensa koulutuksen kautta, kun muuta osaamista ei juuri ole. Sen muun saaminen on kumminkin hankalaa tällä hetkellä, mutta ehkä asiat taas paranevat talouskasvun mukana.

      Poista
  4. Jos puhutaan elintasosta ihan vaan varallisuus mielessä, niin olen ohittanut vanhempani jo. Olenko silti onnellisempi elämääni kuin he? Luultavasti en, raha toki antaa mahdollisuuksia tehdä paljon.

    Opiskelet siis IT-alaa, mutta mitä osaat tehdä? Missä kaupungissa vaikutat? Jos tulee oikeat vastaukset niin järjestetään sinulle haastattelu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, houkutteleva tarjous, mutta pysyn mielelläni anonyyminä blogini kanssa. Enkä tällä hetkellä halua kertoa sen enempää taustastani tai osaamisestani alalla :) En asu kumminkaan Oulussa, missä itse näytät profiilisi perusteella asuvan.

      Poista
    2. Mietin pitäisikö jättää vastaamatta ja antaa jokaisen tehdä oma päätöksensä sen perusteella, mutta ei en asu Helsingissäkään. Ja seuraavaan arvaukseen en vastaa ;)

      Poista
    3. Ei hätää, en arvaa enää. Näihin kahteen ennalta mainittuun paikkaan voin järjestää haastatteluja sopiville tyypeille :)

      Ano-muumina tässä itsekin mennään :D

      Poista
  5. Vastaukset
    1. En ole yllättynyt sinun tapauksessasi varsinkaan :)

      Poista
  6. Itse olen toki saavuttanut saman elintason kuin vanhempani. Toki osaksi siksi, että olen perinyt rahoja ja osaksi omalla työlläni. Tulenko saavuttamaan parempaa elintasoa kuin vanhempani? En tiedä, en oikein usko, että se on minulle edes tavoitteena. Toisaalta ympärilläni näen, että jos et ole syntynyt onnekkaaseen perheeseen, joko siten, että on ollut rahaa tai edes turvallinen lapsuu, korttipakka on asetettu vastaasi jo merkittävissä määrin. Siinä missä itse lähden elämään pokerisanastoa lainatakseni jätkäparilla, niin moni lähtee kakkos high:lla. Se ei ole reilua ja talouden mittarit ovat kääntyneet siten, että nuorisoa ei enää agregaatissa odota parempi elintaso kuin vanhempien ikäpolvea. Tällä hetkellä maailmassa ei näy sellaista tulevaisuutta, jossa kaikki saisimme nauttia taas suuresta kasvusta ja sen tasaisesta jakautumisesta. Selvää on nykytietämyksen mukaan, että tällä ei kasvu enää ole päätä huimaavaa ja lisäksi se, että robotisaatio tulee nostamaan työelämään mukaan pääsemisen kynnystä merkittävästi. Lisäksi robotisaatio muuttaa hyväpalkkaisia "valkokaulus" hommia huonosti palkatuksi palvelutyöksi. Ongelma on todellinen, mutta tästä ei kukaan puhu juurikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että kaikille ei jaeta tasa-arvoisia mahdollisuuksia. Mielenkiintoista olisi kumminkin tietää miten asiat nykyään ovat niille henkilöille joilla mahdollisuudet ovat huonoimmat, onko heillä nyt entistä huonommat mahdollisuudet "nousta", jos verrataan vaikka 20-30 vuotta taaksepäin? En pysty kumminkaan ottamaan kantaa asiaan sen enempää. Enkä uskalla edes arvata.

      Mitä robotisaatioon tulee, mielestäni on liian aikaista sanoa miten robotisaatio vaikuttaa yleiseen työllisyyteen. Pelättiin maatalouskoneitakin, mutta ne vain pakottivat ihmiset tekemään muuta työtä. On selvä, että osa ammateista katoaa tai niiden merkitys vähenee, mutta kuinka käy niille jotka suostuvat kehittymään teknologian myötä? Ei siihen suoraa vastausta löydä, mutta suhtaudun optimistisesti mahdollisuuksiin, mitä se luo.

      Villeimmät arviot joita olen opiskelukavereiltani kuullut robotisaatiosta on eräänlainen sosialistinen järjestelmä, missä robootit tekevät työt ja ihmiset tekevät mitä haluavat. Itse en kyllä usko, että se voisi ikinä toimia, mutta who knows.

      Poista
    2. Ainakin mitä olen lukenut niin hyvinvointi on esimerkiksi suomessa jakaantunut entistä epätasaisemmin. Keskimäärin ihmisillä menee paremmin kuin koskaan, mutta niillä jolla menee huonosti, menee paljon huonommin kuin aiemmin. Lapsissa sen näkee, että toisaalta nuoriso on hyvinvoivaa, mutta huonot eväät kerääntyvät tietyille ja ne ajautuvat ulos yhteiskunnasta. Voin yrittää kaivaa tietoa tästä. Ainakin Juha Siltalan ja Heikki Hiilamon tuotannosta löytynee ihan tieteellisesti tutkittua tietoa noista. Sen tiedän, että taloudellinen liikuvuus eri luokkien välillä on vähentymään päin eli rikas pysyy todennäköisesti rikkaana ja köyhä köyähänä. Liikkuvuus minun vanhempieni suurimpana ura-aikana 1960-1995 välillä oli suomessa todella suurta ylöspäin. Kohtuulisella koulutuksella ja ahkeralla työnteolle saavutti melkein varmasti keskiluokkaisen elämän. Nyt jos olisin köyhä, en voisi luottaa tuohon teesiin. Vaikka tekisi työtä kuinka ahkerasti, voit jäädä ulkopuolelle, koska ei ole niitä sosiaalisia verkostoja, jotka järjestävät ensimmäisen työpaikan nuorelle tai jeesaavat kun tulee yllättäviä menoja.

      Sattuman tai hyvän/huonon tuurin vaikutus ihmisten elämään ja uraan on kasvanut merkittävästi. Varsinkin tuurin merkitys sille, jolle elämä ei jakanut hyvää pakkaa on suurempaa kuin vuosikymmeniin. Ei ole enää takuuta sille, että vaikka olisi ahkera, fiksu ja tekisi kaiken oikein, että löytyy järkevää toimeentuloa. Siltalan kirja kuvaa mielestäni tätä ongelmaa. Luottamus on katoamassa yhteiskunnastamme. Se romuttaa myös hyvinvointivaltion, koska hyvinvointivaltio perustuu loppujen lopuksi luottamukseen.

      Robotisaatio varmasti luo uusia työpaikkoja samalla kun se niitä tuhoaa. Ongelmana on vain se, että nykyinen talousjärjestelmä ei jaa robotisaation tuomia hyötyjä muille kuin pääomalle. Itse uskon, että vaikka 30 % työpaikoista katoaa robotisaation mukana niin 20-25 % tulee uudet työt ainoa vaan on, onko se työ yhtä hyvin palkattua ja lisäksi se prosenttiosuus joka jää ulkopuolelle nousee. Tämä ulkopuolelle jäävän prosentin nousu on ongelma, koska se johtaa helposti yhteiskunnalliseen rauhattomuuteen, jollei sitä hoideta oikein. Yksi hoitamistapa olisi esim. perustulo eli jaetaan robotisaation tuoma hyöty mahdollisimman laajalle yhteiskunnassa.

      Poista
    3. Kiitos mielenkiintoisesta pohdinnasta! Toivon, että tämän hetkinen tilanne on vain laman seurausta ja taloudellisesti välttämätön välitila, minkä jälkeen pääsemme taas nauttimaan talouden noususta ja positiivisista näkymistä. En kumminkaan tiedä mitä tässä tulee käymään ja mihin tämä kaikki johtaa.

      Poista
    4. Olen aivan samaa mieltä kuin k tuosta hyvinvoinnin epätasaisemmasta jakautumisesta. Olen nähnyt sen ihan käytännössä työssänikin. Jos ja kun talous nousee, niin kysymys kuuluu tuleeko sillä olemaan samanlaisia positiivisia seurauksia kuin aikaisemmin. Suomessa on tehty hyvin lyhytnäköisiä päätöksiä (ja tehdään kaiken aikaa) leikata esimerkiksi lasten- ja nuorten terveyspalveluista, kuntoutuksesta jne.

      Itselläni on kaksi korkeakoulututkintoa, joista toinen yliopistosta, mutta tänä päivänä näyttää siltä, että oikeasti työllistävät alat löytyvät jostain muualta. Luulen, että niiden jotka valmistuvat tänä aikana huonommin työllistyvälle alalle, pitää päättää käyttävätkö kuluvan ajan kehittämällä ammattitaitoaan ja odottamalla parempia aikoja vai suuntaavatko uudelle alalle.

      Poista
    5. Voimme vain toivoa, että parempina aikoina näitä "hyviä säästöjä" kumotaan. Vältän kumminkin suurempaa poliittista spekulaatiota täällä. :)

      Poista
  7. Yritin nyt kovasti vertailla elintasotilannettani vanhempieni vastaavaan. Vertailu sikäli hankalaa, että vanhempani olivat ikäisenäni perheellisiä, minä taasen asun yksin. Toisekseen isäni oli kyllä töissä, äitini kotiäitinä. Itse kyllä kelvottomista tuloistani huolimatta ihan hyvässä tilanteessa, vakituinen työpaikka on ja oma kiva rivarikämppäkin löytyy. Seurustelukumppanin kanssa yhteen muuttaminen sotkisi pohdintoja vielä enemmän, koska hän sattuu olemaan taloudellisesti riippumaton. Hmmm...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten olen tässä kommenteissa varsinkin todennut, asia on myös pitkälti subjektiivinen. Voi olla vaikeaa kasata mitään konkreettista vertailua, mutta ehkä kyse on loppuen lopuksi enemmänkin siitä, miten itse koet menestyksesi. Jos et koe, että vanhemmillasi asiat olivat paremmin, olet mahdollisesti jo saavuttanut vähintäänkin heidän elintason.

      Poista
  8. En tule saavuttamaan vanhempieni elintasoa. Isäni on kouluttamaton yrittäjä. Äitini on jo eläkkeellä, mutta työskenteli vuosikymmeniä, koulutuksensa on opistotasoinen. Keskituloisia molemmat, vähän keskitason alapuolella. Minulla on alempi korkeakoulututkinto, enkä tule koskaan saamaan keskitasoisia tuloja.
    (Mutta onneksi elintaso ei ole sama kuin elämään tyytyväisyys. Ja siskoni perheineen lienee elintasoltaan aika lailla vanhempieni tasolla, koulutukseltaan hän on myös äitini tasolla.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni myös säästämällä ja sijoittamallakin voi saavuttaa suuremman elintason. Miksi sinä et usko saavuttavasi keskitasoisia tuloja koskaan korkeakoulutukinnolla? Opiskelitko tutkinnon mitä kautta et löydä töitä? Tosiaan elintaso ei onneksi ole sama, kuin tyytyväisyys omaan elämään.

      Poista
    2. Joo juuri niin, tutkintoni on työnantajien silmissä hyödytön. Lähdinpä aikoinaan opiskelemaan todella kivoja aiheita, jotka ei valitettavasti työllistä, ja nyt sitten teen ja haen töitä, joihin pääsisi ilman tutkintoja... (+Lisäksi henkilökohtaisista syistä haen vain osa-aikatöitä, mutta vaikka näin ei olisikaan, tutkintoni ei silti työllistäisi. Tämä olikin osittain syynä, miksi en jatkanutkaan kandidaatintutkinnon jälkeen maisterivaiheeseen, kun tajusin, että työllistymisen kannalta sillä ei olisi ollut merkitystä.)

      Poista
    3. Ikävä asia, että jouduit toteamaan jo kesken opintojen, että tutkinto ei auta työllistymisessä. Siinä on tosiaan taas yksi ongelma nykyään, että tutkintoja löytyy liikaa joko määrällisesti tai laadullisesti, ainakin jos työllistymisen näkökulmasta katsotaan. Kaikki eivät välttämättä katso asiaa työllistymisen näkökulmasta ja siten mielipide voi olla eri.

      Poista
  9. Jos varallisuudessa mitataan, niin elintasoni on suunnilleen sama kuin vanhemmillani on *tällä hetkellä yhteensä*. Toisin sanoen, olen heitä tuplasti rikkaampi jo 30 vuotta nuorempana... Toisaalta en usko, että pääsen vanhuuseläkkeelle 63-65 vuotiaana, eikä eläkkeeni ole yhtä korkea suhteessa työtuloihini. Siksi tuota varallisuutta tarvitaankin.

    Vanhempieni puolustukseksi sanottakoon, että olen korkeammin koulutettu, eikä minulla ole lapsia (jotka ovat kuitenkin iso rahareikä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä siinä sinänsä vanhempiaan puolustelemaan tarvitsekkaan alkaa, kun aina aikaisemminhan se on mennytkin niin, että seuraava sukupolvi pärjää paremmin, koska tekee jotain eri tavalla, sinun tapauksessasi kouluttautuu enemmän.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Touko-kesäkuun tylsät sijoitukset ja tilannekatsaus

Huhtikuun sijoitus: Citycon

Sijoitukseni ylittivät 50 000€