Ovatko loppuvuoden yritysostot joululahja sijoittajille?

Moni suomalainen yritys on viime aikoina asettunut ostavien yritysten tähtäimeen. Joukkoon kuuluu mm. Kotipizza, Amer Sports ja Basware. Onko se hyvä asia sijoittajan kannalta? Voiko suurissa preemioissa olla huonokin puoli?

Kukaan tuskin on täysin tyytymätön, jos itse omistama yritys ostetaan pois suurella preemiolla. Moni ajatteleekin, että yritysostot mitkä tapahtuvat tai minkä tarjousaika alkaa joulun alla on ikään kuin joululahja sijoittajalle. Harva jää miettimään mitä se saattaa tarkoittaa.

Onko kyseessä joululahjaksi naamioitunut ryöstö?

Tosiasia on se, että yritykset mitkä ostavat muita yrityksiä eivät tee hyväntekeväisyyttä. Ajatuksena ei ole tuottaa joulumieltä omistajille, eikä tarjota reilua hintaa koska vanhat omistajat ovat niin hyviä tyyppejä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ideana on hyötyä ostoksesta itse.

Onko kyseessä sitten ryöstö?

No en menisi niinkään pitkälle. Vihamieliset yritysvaltaukset ovat asia erikseen. Normaaleissa yritysosto tilanteissa kaikki osapuolet sopivat kaupasta ja jokainen osapuoli hyötyy.

Mistä sitten on kyse?

Usein kun pienempi yritys ostetaan, on kyseessä ajatus siitä, että yrityksen liiketoimintaa voidaan kasvattaa voimakkaammin, kun se on osa tai se on sulautettu suurempaan liiketoimintaan. Pienempien yritysten kohdalla on järkeenkäyvää, että suurempi yritys voi tarjota sille mahdollisuuksia kasvuun mitä sillä ei tule olemaan lähiaikoina tai ehkä koskaan. Suurempien kohdalla asia ei olekaan enää niin yksinkertaista.

Amer sports esimerkiksi on yksi suurimmista listatuista yrityksistä suomessa. Ostamalla Amerin, Anta Sports pyrkii kasvattamaan liiketoimintaansa entisestään. Miksi se sitten haluaa maksaa Amerista jopa 40% preemion? Eikö ole hölmöä maksaa 2 miljardia liikaa?

Ei Anta Sportsin mielestä.

Anta Sports tuskin ostaa Ameria saavuttaakseen väliaikaisesti suuremman koon. Se ostaa Amerin, koska se uskoo, että yritys on selvästi arvokkaampi, kuin mitä se siitä maksaa. Riski ja tuottopotentiaali on laskettu tarkasti, eikä 40% preemiota lähdetä maksamaan, jos oletettu tuotto ei ole riskin arvoinen.

Mikä sitten tekee riskistä ottamisen arvoisen?

Itse en osaa laskea riskin ja hyödyn suhteita, mutta oletusarvo on kuitenkin yli 7 miljardia nopeasti ja karkeasti laskettuna. Eli että Anta Sportsin kannattaisi maksaa 40% preemio Amerista niin sen on oletettava, että se saa Amerin arvon yli 7 miljardiin euroon. Eikä kyseisessä oletuksessa ole vielä otettu huomioon edes halua tehdä voittoa yritysostolla (jos laskin nopeasti oikein).

Miltä 4.7 miljardia kuulostaa, kun sitä vertaa 7 miljardiin? Tai toisin sanoen, miltä 40€ osakkeelta kuulostaa, kun sitä vertaa oletukseen ”vähintään 60€ osakkeelta”. Aika pieneltä. Todennäköisesti Anta vielä olettaa nostavansa arvon johonkin 10 miljardin paikkeille seuraavien vuosien aikana. Mikä puolestaan tarkoittaa 85€ osakkeelta.

Mutta en minä tiedä.

Miksi edes tarjota preemiota?

Kuten jo aikaisemmin totesin: yritysostot eivät ole tarkoitettu joululahjoiksi. Preemioiden tarkoitus on varmistaa, että omistajat eivät vastusta myyntiä ja suostuvat luopumaan osakkeesta. Kuka nyt ei haluaisi pikavoittoa?

Pikavoitot ovat sitä paitsi paljon miellyttävämmältä kuulostavia asioita ihmisille kuin mahdollisuus voittaa pitkässä juoksussa. Pikavoitoissa voitetaan varmasti. Ei se väärin ole.

Preemiolla lisätään todennäköisyyttä, että yritysosto toteutuu, mutta varotaan myös maksamasta liikaa. Jos preemiota maksaa liikaa, ei yritysosto kannattanut. Sitä paitsi yritysostoissa ei yleensä puhuta giganttimaisesta ”on tyhmää maksaa liikaa”, vaan ”on tyhmää olla voittamatta maksamalla” -tyyppisestä ajatuksesta.

Isojen yritysten osto voi olla huono asia myös muille kuin suorille omistajille

Valitettavasti suurten yritysten myyntien huonot puolet eivät lopu edes yrityksen omistajiin. Myös muut saattavat kokea vaikutukset.

Indeksisijoittajat

Esimerkiksi Amerin tilanteessa, myös moni muu sijoittaja menettää. Amer kuuluu mm. OMX Helsinki 25 indeksiin ja on tyypillisesti ollut parhaiten tuottavimpien yritysten puolella. Kun yritys ostetaan pois pörssistä, se lähtee luonnollisesti myös indeksistä. Jäljelle jäävien yhtiöiden tuotto todennäköisesti laskee, jos historia toistaa itseään. Tietenkin kyse on vain arvauksesta, emmekä voi ikinä todistaa sitä oikeaksi tai vääräksi, kun se ei enää indeksissä ole.

Omalla kohdallani saatan siis maksaa preemion takaisin, menetetyillä indeksituotoilla. Muut vain menettävät, olettaen että arvaukseni olisi oikein.

Suomalaiset

Joskus, kun yritys ostetaan, myös työt lähtevät. Se luonnollisesti heijastuu Suomalaisiin, koska työpaikat vähenevät. Vaikka ainahan on mahdollisuus, että työpaikkojen vähenemisen myötä hyvä työvoima siirtyy tuottavampiin tehtäviin ja lopputulos on parempi.

Amerin kohdalla yritysostajat ovat luvanneet pitää työpaikat Suomessa, mutta kyseiset lupaukset pitävät vain hetken. Voi olla, että vuoden päästä todetaan, että olisi parempi siirtää työt Ruotsiin tai vaikka Kiinaan. Ehkä Saksaan, kun siellä on muitakin urheiluvälinevalmistajia.

Työpaikkojen menetyksen myötä myös maan maine voi kärsiä, koska ennen Suomalainen tuote tai yritys menettää identiteettinsä ja siitä tulee joko täysin kansainvälinen tai ostajamaan yritys. Vain yrityksen historiaa penkovat huomaavat, että yritys on lähtöisin Suomesta, mutta vasta oston jälkeen siitä tuli se mitä se nykyään on.

Entä ne positiiviset puolet?

Jokainen tietää jo miten yritysostosta hyötyy jos sattuu omistamaan yhtiötä ennen kuin ostoaikeista ilmoitetaan. Entiset omistajat saavat rahaa. Mutta voiko siinä olla muuta positiivista?

Jos otamme esimerkkinä Supercellin, voimme huomata miten yritysosto voi olla myös positiivinen asia.

Supercellin omistus meni Kiinaan jo vuosia sitten. Ensimmäinen ajatus monilla oli varmasti, että nyt se lähtee Suomesta. Toisin kävi, Kiinalaiset rahoittivat yrityksen kasvua ja tukivat yrityksen mahdollisuuksia kasvaa uusille markkinoille. Omistus siirtyi Kiinaan, mutta hyötyjä alkoi satamaan myös Suomeen. Suomen maine mobiilipelimarkkinoilla vahvistui entisestään. Moni pelialan ammattilainen sai töitä yrityksestä ja Suomen osuus verojen kautta kasvoi liikevaihdon kasvaessa. Myös moni johtohenkilö yrityksessä näytti esimerkkiä ja ainakin maksoi veronsa Suomeen.

Toivon, että Amerin hyvin todennäköiseltä vaikuttavan oston myötä myös Amer saisi vastaavaa taloudellista hyötyä mikä edesauttaisi Suomen taloutta. Omistus ei ole kaikki kaikessa, mutta se pitää yrityksen menestyksen keskipisteen vaakalaudalla aina jatkossa. On paljon helpompi siirtää yritys pois maasta, jos omistus on jo muualla.

Mitä ajattelen Amerista?

Koska omistan Ameria, on minunkin tehtävä päätös osakkeiden myymisestä pian. En toistaiseksi edes tiedä miten se tapahtuu, mutta pian se varmaan selviää.

Joudun haikein mielin luopumaan omistuksestani mitä todennäköisimmin. Haluaisin pitää Amerin, mutta tulen myöntymään tarjoukseen, koska en näe omalla osuudellani mitään merkitystä lopputulokseen. En oikeastaan edes tiedä mitä kävisi, jos en hyväksyisi tarjousta ja kaikki muut hyväksyisivät. Voisiko yritys pakko-ostaa osakkeet minulta?

Olisin mielissäni, jos välttyisin rahojeni uudelleen allokoinnilta, mutta todennäköisesti käytän tilanteen hyödyksi parhaalla mahdollisella tavalla ja siirrän rahani ulkomaisiin osakkeisiin. Olen miettinyt, milloin ostaisin ulkomaalaista yhtiötä, mutta toistaiseksi en ole halunnut hajauttaa osakkeita enempää. Yhden yhtiön pois lähteminen helpottaa päätöstä lisätä uusi yhtiö salkkuuni. Toisin kuin moni muu, itse en halua hajauttaa liikaa.

Mielestäni 7-10 yhtiötä on tarpeeksi hajautusta pienellä salkulla. Salkun kasvaessa satojen tuhansien suuruiseksi, saatan harkita asiaa uudelleen. Alle sadan tuhannen salkulla en kuitenkaan aio hajauttaa sitä enempää.

Lopuksi vielä, hyvää joulua kaikille!